Eijasta ja perheemme koirahistoriasta
Olen Eija, Jonnan äiti ja Curly Shepherd's kennelin toinen kasvattajista. Asun Helsingissä ja pumeista luonani asuvat Frida ja Bella. Minulla on ollut pumeja kohta 40 vuotta, enkä voisi kuvitella vaihtavani tässä vaiheessa enää mihinkään toiseen rotuun. Ensimmäiset 5 pumiani olivat kotikoiria ja rakkaita perheenjäseniä, joiden kanssa emme tavoitteellisesti harrastaneet mitään koiralajeja. Joitakin näyttelyitä vuosien varrella kävimme eri koirien kanssa, mutta omaa päälajia ei ollut. Frida on ensimmäinen koirani, jonka kanssa olen tavoitteellisemmin lähtenyt harrastamaan ja paimennus on päälajimme. En kuitenkaan ole kilpailuhenkinen, joten paimennuksessa etenemme korkeammalle tasolle ja treenaamme asioita eteenpäin hauskuus ja mielekkyys edellä. Meillä tulee olla kivaa yhdessä tehdessä ja on hienoa nähdä, miten molemmat kehitymme eteenpäin. Kilpailuluokkien nostaminen tapahtuu vasta kun alemmassa luokassa tuntuu, että asiat ovat hyvin hallussa ja olemme itsevarmoina liikenteessä. Kilpailemme siis omaksi iloksemme, eikä mitään suuria tavotteita ole. Bellan kanssa treenaamme paimennusta samalla periaatteella ja senkin kanssa lähdemme kisakentille vasta, kun sekä koira että ohjaaja ovat siihen valmiita.
"Perheessämme oli aina ollut koiria, sekä Suomenajokoira että useampi Suomenpystykorva. Koirat toimivat metsästyskoirina ja sain seurata sivusta niiden luontaista käyttäytymistä metsällä. Minua ei kuitenkaan koskaan kiinnostanut metsästäminen, joten aikuistuttuani en halunnut ottaa itselleni metsästyskoiraa. Vuonna 1984 kävin kylässä tutun luona, johon oli hankittu pumi. Ihastuin heti pumin älykkyyteen, vilkkauteen ja persoonalliseen luonteeseen. Myöskin kaunis ulkonäkö hauskoilla korvilla ja kikkarakarvalla viehätti.
Oman koiran ottaminen tuli ajankohtaiseksi ja olin päättänyt hankkivani itselleni ensimmäisen pumini. Soitin eri kasvattajille ja kyselin enemmän rodusta ja mahdollisista pentueista. Vuoden 1985 syksyllä Rakenlov -kennelissä oli suunnitteilla pentue kivan kuuloisista vanhemmista, jotka pääsin myös näkemään. Pentueen molemmat vanhemmat olivat hyväluonteisia ja sovimmekin, että ottaisin pentueesta narttupennun jos niitä syntyisi. Joulukuussa pennut syntyivät ja samalla syntyi ensimmäinen pumini Nita. Nita oli kiltti, helppo kouluttaa, sekä erittäin ihmissosiaalinen, joka rakasti lapsia ja halusikin aina vahtia lapsieni nukkumista ulkona vaunuissa. Nitan hienon luonteen ja suhteellisen hyvien terveystulosten vuoksi halusin teettää sillä pennut, joten otin rotuyhdistykseen yhteyttä ja kysyin neuvoja uroksen valintaan. Urokseksi valikoitui hieno Pihatuvan Gabor, astutus onnistui hyvin ja meille syntyi 7 reipasta pentua. Pentueesta jätin itselleni yhden narttupennun Kocon, joka oli erittäin reipas ja vilkas pentu ja josta kasvoi aikuisena kiltti ja helposti koulutettava kotikoira. Kocolla puhkesi valitettavasti epilepsia ennen kuin se täytti 1 vuotta, mutta oikeanlainen lääkitys ja akupunktio auttoivat. Koco eli hyvin vähällä määrällä kohtauksia melkein 14 vuotiaaksi.
1999 vuoden aikana aloin miettimään kolmannen pumin hankintaa Nitan ollessa jo vanha, enkä halunnut Kocon jäävän yksin. Löysin Karvakorvan kennelin jossa oli suunnitteilla pentue vuoden 2000 keväälle ja varasin sieltä hyvän kuuloisesta yhdistelmästä narttupennun itselleni. Huhtikuussa syntyi Karvakorvan T-pentue, josta hain kotiin luppakorvaisen ja kompaktirakenteisen Tytin. Tytti oli temperamenttinen, vilkas ja leikkisä pentuna, mutta myös aikuisena. Sillä oli todella hyvä hermorakenne ja se oli sosiaalinen kaikkia kohtaan, sitä voisi kuvata ihanteelliseksi pumiksi luonteeltaan! Tytin lonkkadysplasiatulos oli niin huono, ettei sille löytynyt asteikkoa. Terveystuloksestaan huolimatta Tytti eli erinomaisen lihaksistonsa ja muuten vahvan rakenteensa avulla todella pitkän, melkein 18 vuotisen elämän.
Vuonna 2003 kävimme katsomassa Karvakorvan kennelissä pentuja vain pentujen nuuskuttelun takia, tarkoitus ei ollut vielä ottaa koiraa. Ä-pentueessa oli kuitenkin erittäin temperamenttinen, rohkea, äänekäs ja vilkas narttupentu, jota kasvattaja tarjosi meille. Niimpä perheeseemme muutti riiviö Tikru Tytin kaveriksi. Tikru oli todella energinen pentuna, jolla leuat kävivät ja huonekalut saivat kyytiä. Siitä kuitenkin kasvoi todella tasapainoinen, kiltti ja rauhallinen aikuisena. Tikru oli kaunis ja hyväluontoinen, joka valioitui Suomen ja Viron muotovalioksi kasvattajan käyttäessä sitä näyttelyissä. Tikrulla oli erinomaiset terveystulokset, joten vuonna 2007 päätimme yhdessä kasvattajan kanssa teettää sillä pennut. Urokseksi valikoitui hieno unkarintuonti Csunyatelepi Solyom. Astutus ja pentujen syntymä sujui hyvin ja meille syntyi 5 pentua. Olin jo tottunut asetelmaan kolmesta pumista ja Kocon kuoltua oli laumassa ollut tyhjä paikka vapaana. Niimpä Tikrun pentueesta valikoitui lauman vahvistukseksi narttupentu Tara, jonka valinnassa myös Jonna oli mukana. Tarasta tuli Jonnan "ensimmäinen" koira, jonka kanssa he kokeilivat erilaisia harrastuksia ja kasvoivat yhdessä. Tara oli ihmisarka ja hermorakenteeltaan heikko, mutta oman perheen kanssa rakastava halinalle. Tara oli arkuudestaan huolimatta todella helppo kouluttaa, motivoitunut ja energinen kotiharrastuskaveri.
Vuonna 2018 jouduimme luopumaan Tytistä, ja Tikrukin alkoi olla iäkäs. Olimme jälleen joutuneet miettimään laumaan uuden narttupumin hankintaa ja löysimme Ruotsista Chankazz kennelin, josta haimmekin kennelimme toivonmukaan kantanarttuna toimivan Chankazz Go Fridan. Fridan myötä kiinnostukseni rodun sukulinjoista, terveydestä ja käyttöominaisuuksista on lisääntynyt ja toivoisin pystyväni pienimuotoisen kasvatuksemme avulla tekemään oman osamme rodun hyväksi. Kohta 40 vuotta rodun parissa kulkeneena olen nähnyt paljon rodun kehitystä ja rakkaudella, mielenkiinnolla ja innolla jatkan rodun parissa jatkossakin!" -Eija-
Jonnasta
"Olen Jonna, toinen Curly Shepherd's kennelin kasvattajista. Asun Kuopiossa pumieni Freyan ja Astan kanssa ja opiskelen täällä hammaslääketiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Olen intohimoinen koiraharrastaja ja hevosen omistaja, jolla kaikki aika kuluu opiskelujen, koirien ja hevosen parissa. Olen kasvanut koko elämäni pumien ympäröimänä, joten en ole koskaan voinut kuvitellakaan toisen rotuista koiraa itselleni. Taran kanssa kokeilimme erilaisia lajeja ilman mitään todellisia tavotteita, kuten tokoa ja agilitya, mutta ensimmäinen oikea harrastuskoirani on Freya. Minulle koirat ovat ennenkaikkea perheenjäseniä ja parhaita kavereita, joiden kanssa jaan elämäni. Freyan myötä minulla on kuitenkin kasvanut kiinnostus myös tavoitteellisemmasta harrastamisesta, paimennus päälajina ja rallytoko tukilajinamme. Myös minulle tavoitteellisessakin harrastamisessa pääasia on yhdessä kehittyminen, sekä yhdessä hauskan pitäminen. Olen kilpailuhenkisempi kuin äitini ja haluaisin pystyä kehittymään harrastamissani lajeissa niin pitkälle kuin mahdollista ja meistä kahdesta enemmän haaveilen useammassa lajissa kilpailemisesta. Haaveenani on paimennuksessa päästä vielä joskus kilpailemaan korkeimmalla tasolla mahdollisesti arvokisoissa asti jonkin sopivan koiran kanssa, mutta aika näyttää käyvätkö haaveni toteen. Eteneminen tapahtuu koirien ehdoilla, emmekä lähde kisakentille ennen kuin kaikki osapuolet ovat siihen valmiita. Astan kanssa päälajina on myös paimennus ja tukilajina rallytoko. Minulla on siis upea tilanne omistaessani kaksi lupaavaa ja monipuolista harrastuskoiraa, joiden kanssa voimme kehittyä useammassa lajissa vielä toivonmukaan pitkälle." -Jonna-
Vuoden 2020 alussa aloin miettimään tosissani ikioman koiran hankkimista, joka muuttaisi minun luokseni. Ehdin parin vuoden ajan olemaan ilman omassa kotonani asuvaa koiraa ja jouduin tyytymään Fridan kanssa harrastamiseen vain vieraillessani lapsuudenkodissani. Yhdessä Eijan kanssa mietimme myös Fridan tulevaisuutta Taran ollessa jo vanha. Meillä oli pentuhaaveita Fridalle, mutta tiesimme sen toteutuvan vasta aikaisintaan parin vuoden päästä kyseisestä ajankohdasta. Niimpä otimme yhteyttä Ruotsiin Chankazz kenneliin josta Frida oli ja iloksemme sinne oli suunnitteilla todella kivasta paimentavasta linjasta pentue, jossa molemmat vanhemmat miellyttivät sekä suvullisesti, että omien terveystulosten puolesta. Onneksemme narttupentuja syntyi tarpeeksi ja sain valita pentueesta mieluisen nartun. Freya oli aktiivinen, rohkea ja utelias pentu, joka osoitti ennen vieroitusta lampailla käydessään suurinta kiinnostusta lampaita kohtaan. Sillä oli jo pienenä todella vahva paimennusvietti ja tiesin, että tässä voisi olla minulle oiva harrastuskaveri paimennukseen. Freya on ollut todella opettavainen koira äärimmäisen vahvoine viettineen ja alkunkantaisine vaistoineen, mutta myös aikuisena esiin tulleiden ääniarkuuksien vuoksi. Koenkin, että ilman Freyaa en olisi kehittynyt ohjaajana ja koiranomistajana sellaiseksi kuin tänäpäivänä olen. Innolla odotan, mihin me tästä yhdessä vielä kehitymme ja mitä kaikkea saamme kokea! Paimennuksen ja rallytokon lisäksi minua kiinnostaisi aloittaa sen kanssa nosen opettelu, sekä kokeilla myös mejää. Joten saa nähdä, millä kaikilla kisakentillä meitä toivottavasti vielä nähdäänkään!
Fridan pentuetta suunnitellessa oli selvää, että haluan toisenkin koiran. Freyalle oli kiva saada kaveri, mutta ennenkaikkea Freyan terveysongelmien takia toivoin saavani toiseksi harrastuskaveriksi terveen koiran, jonka kanssa voisi mahdollisesti ajatella myös jalostuksen jatkamista. Asta on ollut tähän mennessä kaikkea mitä toivoin, niin ominaisuuksiensa, luonteensa kuin rodunomaisuutensakin kanssa. Astan rohkeus, miellyttämisenhalu ja palo tehdä yhdessä kanssani mitä tahansa keksin pyytää on ollut huikea kokea ja minulla on suuria toiveita sen suhteen erityisesti harrastusrintamalla. Etenemme maltilla hyviä pohjia luoden, mutta tarkoitus olisi päästä kilpailemaan paimennuksessa tavoitteellisesti ja kokeilla kevyemmällä harrastelumielellä rallytokossa kilpailua, ehkä myös noseakin joku päivä. Astan kanssa voi harrastaa varmasti mitä vaan, se tuntuu tykkäävän tekevän kaikkea missä saa vaan oppia uutta ja tehdä kanssani. Mielenkiintoista nähdä mihin me vielä pääsemme yhdessä!
Olen jo vuosia ollut ihmislääketieteen aiheiden lisäksi erittäin kiinnostunut myös eläinten genetiikasta, perinnöllisyystieteestä ja sairauksista. Useamman vuoden ajan olen seurannut aktiivisesti pumin kehitystä rotuna ja erityisesti niiden terveystilastojen kehitystä. Olen tutkinut paljon sukulinjoja ja eri linjojen koiria, sekä ammentanut tietoa rodusta kaikkialta mistä sitä vaan voin löytää. Rakastan ylipäätänsä opiskella mitä tahansa koiriin liittyvää, kuten niiden ruokinnasta, ominaisuuksista, käytösmalleista, koulutustavoista, virikkeellistämisestä ja erilaisista harrastuslajeista. Vietän useita iltoja tutkien erilaisia tutkimustuloksia haluten oppia lisää! Olen kennelimme pienimuotoisessa toiminnassa päävastuussa sopivien jalostuksessa käytettävien koirien etsimisessä, pidän yllä kennelsivujamme ja vastaan tiedotuksesta. Oman kennelnimen hakeminen yhdessä Eijan kanssa oli unelmien täyttymys sillä pääsen pienimuotoisen kasvatuksemme myötä toteuttamaan haaveitani oman paimentavan linjan jalostamisessa, vaikuttamaan toivonmukaan positiivisesti rodun tulevaisuuteen ja osallistumaan intohimolla, innolla ja oppimishaluisena pumien kasvatukseen!
